TRST-TRST

Estellen tiedotuskiertue keskeytettiin, ja laiva kiinnitettiin vakituiselle paikalleen Aurajoen rantaan. Itse sain työvoimapoliittisen toimenpiteen ansiosta mahdollisuuden jäädä muutamaksi kuukaudeksi kunnostamaan laivaa `työelämään tutustuminen´ nimikkeen alla, jonka aikana tulisi selvittää, onko Uusituuli ry:llä kiinnostusta ja resursseja palkata blogin pitäjää pitempiaikaiseen työsuhteeseen.  

Vaikka varsinaista remonttiohjelmaa ei ole vielä lyöty lukkoon, ryhdyin tekemään remonttia ennakoivia töitä kunnostamalla laivan sosiaalisia tiloja sekä inventoimalla työkalu- ja tarvikevarastoja.   

Melkeinpä ensimmäisenä puutteena pisti silmään laivan metallipajasta puuttuvat roskakorit, jota virkaa pääsi uudellenmaalauksen jälkeen toimittamaan vanhat maalipöntöt.

Kävin hakemassa viereisestä Valintatalosta kärryllisen banaanilaatikoita auttamaan nurkkiin kertyneen roinan aiheuttaman kaaoksen hallinnassa. Ilokseni sain huomata, että tasan puolet laatikoista oli reilun kaupan banaanien kuljetuspakkauksia. 

Tall Ship Race purjehduksen miehistö onnistui jättämään jälkeensä yli äyräidensä tulvivan pyykkikorin, mikä tarkoitti, että ensimmäiset viisi päivää Estelle liputti kotisatamaan saapumistaan lakanoilla ja tyynyliinoilla.

Jonkunlaisen järjestyksen luomiseksi laivan liinavaatelogistiikkaan, pakkasin osan pyyhkeistä ja lakanoista ruuman sijoittuneisiin banaanilaatikoihin, ja asetin komeropaikan ehdoksi standardimitoituksen. Kun pyyhkeet, ja lakanat ovat saman kokoisia, on helpompaa pitää ne viikattuna ja siisteissä pinoissa.

Keittiön kaasulieden liekit ovat palaneet pitkään normaalia kookkaammalla liekillä, kenties aina asennuksesta saakka. Ryhdyin selvittelemään ongelmaa koska suurella liekillä on taipumus noeta keittoastiat, eikä lepattava liekki myöskään kestä tuulta niin hyvin kuin pieni sininen kaasuliekki.

Ensimmäinen epäilys oli, että kaasuletkuissa tai putkissa olisi tukos, jonka takia kaasu ei pääse tulemaan lieden suuttimista normaalilla paineella. Kaapin, jossa kaasupulloja säilytetään, lattia oli paksun ruostekerroksen peitossa, ja kiinteät kaasuputket jossain ruosteisten maalikerrosten alla.

Ryhdyttyäni poistamaan enimpiä ruosteita, alkoi työ neuvomaan tekijäänsä, ja loppujen lopuksi päädyin maalaamaan, ja uudelleenjärjestämään koko komeron. 

Kun komero oli järjestetty, ja tavarat paikoillaan, löytyi ratkaisu liekkiongelmaankin: Lieden myyneen liikkeen edustaja tiesi kertoa, että kaasuliesissä on erilaiset suuttimet verkkokaasua ja pullokaasua varten. Suuttimien tarkastuksen jälkeen saatoin todeta, että laivan liesi oli varustettu juuri verkkokaasusuuttimilla.

Nähtäväksi jää, ehtiikö uudet suuttimet saapua, ennen kuin suunnitteilla olevan Latvian purjehduksen lähtöpäivä koittaa.

Latviassa toimivan ympäristöjärjestön jäsenet ovat perustamassa Fillarikirpputorin kaltaista toimintaa, ja Uusi Tuuli ry lupasi lahjoittaa varastoihinsa kertyneitä ylimääräisiä polkupyöriä toiminnan alkuun saamiseksi.

Mikäli saamme selvitettyä Merenkulkubyrokratian eteemme heittämät miehitystekniset haasteet, lähdemme parin viikon sisällä viemään laivalastillisen vanhoja polkupyöriä Liepajaan.

Eilen tuli tieto, että Estellen 2009 kiertueaikatauluun tulee muutoksia, ja että se ei suunnistakkaan Hankoon, vaan palaa takaisin Turkuun. Koko loppukiertueen toteutuminen on katkolla, sekä rekrytointi vaikeuksien, että kilpapurjehduksessa esiin nousseiden teknisten ongelmien takia.

Arvioitu saapumisaika Turkuun on torstaina klo 11.00, jolloin asiaan tulee lisävalaistusta.

Sunnuntai 09.08.

s/v Estellen 2009 loppukiertue peruuntui. Laiva odottelee nyt Aurajoessa että kiertueen keskeyttämisen aiheuttaneet vauriot laivan sähköntuotantolaitteistossa korjataan, jonka jälkeen tilannetta arvioidaan uudelleen.

Uusi Tuuli ry julkaisi Estelle blogissaan kiertueen peruuntumisesta lehdistötiedotteen.

Sunnuntai 02.08.

Niin kuin arvelinkin, internetistä löytyi palvelu, josta voi reaaliaikaisesti seurata Estellen liikkeitä, sekä myöskin jälkikäteen katsoa satelliittipaikantimen lähettämien tietojen perusteella karttaan kirjaantuneen purjehdusreitin.

Osoitteessa http://aprs.fi/info/230314000 voi seurata, missä päin maailmaa reilun kaupan laiva purjehtii, ja on viime aikoina purjehtinut. Myös muiden Tall Ship´s Race alusten kulkua voi seurata samaisella palvelimella. Tosin palvelussa näyttäisi olevan välillä katkoksia, josta syystä esimerkiksi Estellen Klaipedaan saapumisajankohta jäi kotikatsomoilta pimentoon.

Jos palvelua selaa taaksepäin, voi havaita, kuinka edellinen kirjattu sijainti  on Gotlannin pohjoiskärjessä torstai iltana, ja seuraava merkintä Klaipedan satamassa vasta kaksi päivää myöhemmin. 

Kokosin heinäkuisen purjehduksen merkinnöistä yhden karttalehden, jossa voi nähdä koko kolmen viikon aikana kuljetun reitin, sekä sen, että parhaimmillaan järjestelmä kirjaa kuljetun reitin varsin tarkasti.

Estellen, joka on tällä hetkellä merellä keula kohti Hankoa, kuulumisia Klaipedan Tall ship´s Racessa löytyy osoitteesta: http://uusituuli.blogspot.com/

Tiistaina 21.7. lähdimme aamulla kello kahdeksan purjehtimaan kohti Turkua.

Tuulet olivat erinomaisen suotuisat, ja saatoimme nostaa purjeet heti satamasta päästyämme. Liikuimme tuulivoimalla miltei koko matkan, ja kuuleman mukaan satelliittiloki, eli aluksen nopeutta satelliittipaikantimen avulla mittaava laite, oli mitannut matkanopeudeksemme hetkittäin jopa yli 8 solmua. 

Vain pari tuntia ennen saapumistamme Turkuun, miltei kahdentoista tunnin yhtäjaksoisen purjehtimisen jälkeen, laskimme purjeet, ja siirryimme kulkemaan konevoimalla. Satamaan saapuessamme, meidät otti vastaan Tall Ship Race tapahtuman vastaanottoalus, joka ohjasi Estellen laituriin tavallisuudesta poiketen Aurajoen eteläiselle rannalla, sen oman pohjoisen puoleisen laituripaikan ollessa varattu hollantilaiselle  s/v Thalassa Parkentiinille.

Seuraavana aamuna, eli keskiviikkona 22.7. joki alkoi täyttyä  tapahtumaan osallistuvista purjealuksista.

Tapahtuman suurin alus, venäläinen s/v Sedov, 112 metriä pitkä ja yli 50 metriä korkea 4 mastoinen parkki hinattiin laituriin kahden hinaajan voimin. 

Laivojen sisäänmarssin seuraamisen lomassa jouduimme avaamaan ruuman lattian, poistamaan pilssistä painolasteja, sekä imuroimaan pölyt ja vedet pois saadaksemme laivaan tehtyjen korjausten hitsaussaumat näkyviin merenkulkulaitoksen tarkastusta varten. 

Ruumassa, vesirajan alapuolella työskenneltäessä ohikulkevien hinaajien potkuriäänet kuuluivat yllättävän voimakkaina. Sekä vesi, että metalli johtavat hyvin ääniaaltoja, ja kapeassa kanavassa isoa laivaa hinaavien hinaajien potkurit saivat aikaiseksi ääni-ilmiön, joka kuullosti aluksen sisällä kuin laivan kylkiä olisi sivelty jättiläismäisillä teräsharjoilla. 

Katsastuksessa tarkastettiin aluksen turvalaitteistojen ja yleisen merikelpoisuuden lisäksi keväällä Korppoon telakalla tehtyjen korjausten lopullinen kunto. Ellen väärin ymmärtänyt, oli tarkastusta suorittanut merenkulkulaitoksen edustaja vieraillut jo aiemmin Korppoossa, laivan ollessa kuivatelakalla, ja antanut alustavan hyväksyntänsä pohjan korjauksille.

Tarkastuksen kuluessa nousi puheenaiheeksi myös suunnitelmissa olevan Meksikon matkan aikana tapahtuva Atlantin ylitys, ja siellä mahdollisesti kohdattavat tavallisista korkeammat aallot. Sitä ennen pohjan kunto olisi vielä huolellisesti tutkittava ja tehtävä siihen tarvittavat korjaukset, niin että alus varmuudella kestäisi valtameren koettelemukset.

Lopulta tarkastajat löivät leimat papereihin, ja laivan toiminnasta vastaavan yhdistyksen hallitus saattoi huokaista helpotuksesta.

Lauantaina 25.7. vaihtui miehistö. Velkualle ja Maarinahaaminaan purjehtineet nousivat maihin, ja uusi, Klaipedaan suuntautuvan Tall Ship´s Race kilpapurjehdukseen osallistuva miehistö, nousi laivaan. Kilpailun sääntöjen mukaan yli puolet miehistöstä on oltava alle 25 vuotiaita, josta syystä miehistön kokoonpanoa jouduttiin miettimään moneen kertaan. Moni purjehdukselle halunnut, joutui jäämään pois.

Itse tiesin jo etukäteen jääväni maihin Klaipedan purjehduksen ajaksi, sekä ilmoittautumisjärjestysteknisistä syistä, että järjestelläkseni maallisia, asunto- ja työpaikkamurheitani.

Sunnuntai iltapäivänä 26.7. laivat lähetettiin Aurajoesta yksitellen matkaan kohti Utön lähistöllä sijaitsevaa lähtöpaikkaa. Estellen vuoron piti olla klo 14.00, mutta noin 12:30 kippari sai ilmoituksen uudesta, tuntia aikaisemmasta lähtöajasta.

Sain kunnian toimia viimeisen kiinnitysköyden irroitajana laiturin puolella.

Helsingin Sanomien maanantai aamun web palvelussa uutisoitiin, että Estelle oli ajelehtinut vaarallisesti, ja jouduttu ottamaan hinaukseen lähellä Terviä. Olisiko ollut kiireisen lähdön syytä, vai mistä johtui, että alus joutui tuuliajolle heti kättelyssä. Ehkä uusi miehistö ei ollut yllättäen aikaistetun lähdön takia ehtinyt tutustua koneen kaikkiin ominaisuuksiin, tai jokin yksityiskohta oli jäänyt tarkastamatta. 

Uutisen mukaan alus pääsi myöhemmin jatkamaan matkaa, josta päätellen ilmennyt vika oli ohimenevää laatua, ja korjattavissa mukana olevilla työkaluilla ja varaosilla. 

Maanantaina 27.7. klo 12.00 alkavan kilpapurjehdus alkoi ilmatieteen laitoksen mukaan suhteellisen hankalissa tuuliolosuhteissa.

Viiden vuorokauden sääennustus lupaa kilpailijoille enemmän tai vähemmän vastaista tuulta koko matkan ajalle. Ainakin miehistö saa tehdä käännöksiä sydämensä kyllyydestä luoviessaan koko reilun 250 merimailin, eli vajaan 500 kilometrin matkan vastatuuleen.

Itse sain väliaikaisen majoituspaikan parin purjehdukselle osallistuneen miehistön jäsenen asunnosta.

Oltuamme pari päivää kiinni laiturissa, saimme naapuriksemme Maarianhaminalaisen perinnepurjealuksen. 

Kolmimastoinen kuunari Linden, kyyditsi asiakkaita neljän tunnin lounas- ja päivällisristeilyille.

Laivan polttopuuvaraston ehdyttyä lähes olemattomiin, alkoi näyttää siltä, että jokailtaiseksi ohjelmanumeroksi muotoutuneesta saunomisesta jouduttaisiin luopumaan.

Onneksemme Maarianhaminan Emmaus yhdistys ojensi auttavan kätensä, ja lahjoitti purkutyömaalta ylijääneitä, valmiiksi pätkittyjä lautoja.

Ensimmäisen peräkärryllinen jo miltei täytti polttopuuvaraston, toisen kuorman saavuttua saimme käyttää koko joukon kekseliäisyyttä saadaksemme kaikki polttopuut mahtumaan. 

Sunnuntaina 19.7. oli Maarianhaminan merikorttelissa järjestetty lastentapahtuma, jossa lavalla esiintynyt Peppi Pitätossu hahmo johdatti lapset lopuksi etsimään, merirosvolaivan virkaa toimittavaan reilun kaupan alukseemme, kätkettyä aarretta. 

Jostain syystä osa miehistöstä ei tiennyt järjestetystä tapahtumasta, ja hieman sateisen sunnuntai iltapäivän kulku sai yllättävän käänteen, kun laiva täyttyi yhtäkkiä edestakaisin juoksentelevista lapsista ja heidän vanhemmistaan.

Myöhemmin iltapäivällä lähdin tutustumaan Maarinahaminan länsisataman puolella sijaitsevaan museolaiva Pommerniin. 

Pysähtyessäni nostamaan rahaa pankkiautomaatilta, alkoi muutaman metrin päästä takaani kuulua huutoa ja starttipistoolin laukauksilta kuullostavia pamahduksia: Kaksi kypäräpäistä miestä pakotti viereiseen yösäilöön tilityspusseja lastaavat vartijat luovuttamaan arvokuljetuksensa heille, ja tehostaakseen vaatimustaan toinen miehistä ampui pienellä pistoolilla automaattisyvennyksen seinään, sekä toista vartijaa selkään.

Seurasin tapahtumaan muutaman metrin päästä, ja koska aseen piipusta ei näyttänyt lähtevän minkäänlaisia ammuksia, ajattelin että kyseessä oli jonkinlainen polttaripila tai muu naamiaiskepponen.

Toinen kypäräpäisistä sankareista sai mukaansa pari, nähdäkseni enimmäkseen kolikoita sisältävää, rahakuljetuspussia, ja hyppäsi jonkun matkan päässä odottelevan mopedin kyytiin.

Käsittääkseni myös muut kävelykadulla olleet ihmiset ymmärsivät, että ase jolla ammuttiin, ei ollut kovinkaan vaarallinen, eivätkä sen takia juurikaan reagoineet tapahtumiin. Toinen vartijoista, joka  lehtitetojen mukaan haavoittui ammuskelussa niin, että joutui käymään sairaalassa, lähti juoksemaan mopedin perään, ja onnistui miltei saamaan sen juosten kiinni. Muutaman kymmenen metrin pakomatkan jälkeen mopedin eteen ilmestyi mies vaateliikkeen mainostelineen kanssa, ja onnistui kaatamaan vartijaa karkuun ajavat pankkirosvot.    

Pian paikalle alkoi tulvia poliiseja, ja muutamassa minuutissa koko kävelykatu oli täynnä virkapukuja ja hälytysajoneuvoja.

Jätin yhteystietoni poliisille, ja jatkoin matkaa kohti Pommernia. Myöhemmin illalla kävin poliisilaitoksella antamassa todistajanlausunnon. Kuullustelu tapahtui suomeksi, mutta se kirjattiin ylös ruotsiksi.  

Seuraavana aamuna aloimme valmistautumaan paluumatkaan.

Keskiviikkoaamuna 15.07. tehdessämme lähtöä Degerbystä, sai kapteenimme  T . S a l o  haasteen kilpapurjehdukseen. Palkintoa leikkimielisestä kilpailussa ei ollut luvassa, mutta määräsatamassa olisi odottamassa ravintolaillallinen kaikkien osallistujalaivojen miehistöjä.

Kipparimme valitsi haasteen heittäneiden perinnepurjealusten kapteenien kanssa tuulen suunnan perusteella sopivan lähtölinjan, josta lähdimme kello 13.00 purjehtimaan kilpaa kohti Maarianhaminaa.  

Muut kilpailuun osallistuneet alukset olivat enimmäkseen yksimastoisia kalastajaveneitä, jotka saattoivat luovia ahtaassa saaristossa huomattavasti kolmimastoista kuunariamme ketterämmin. Pienet alukset katosivat nopeasti näköpiiristämme. 

Ainoa laivaksi luettava kilpailija oli kaksimastoinen s/v Jens Kiil, jonka kanssa kilpailimme viimeisenä satamaan saapuvan aluksen kunniasta.

Erään kahden luodon muodostaman kapeikon suulla onnistui ruotsalainen kilpakumppanimme saamaan purjeensa siksi tehokkaaseen kulmaan, että jouduimme päästämään sen ohitse. Ahvenanmaan pääkaupungin ilmestyttyä horisontttiin saatoimme todeta, että saisimme ylittää maalilinjan viimeisenä.

Sijoitus ei tullut yllätyksenä, tiesimmehän toki etukäteen, että valtamerien kyntämiseen suunniteltu, ahtaissa oloissa hieman kömpelö aluksemme, jäisi varmasti jälkeen kilpailussa saaristomeren sokkeloita varten suunniteltujen ketterien venhojen kanssa.

Kilpaa purjehtiminen tarjosi kuitenkin mainion tilaisuuden harjoitella purjekulmien säätämistä ja perehtyä takilan toimintaan.        

Saapuessamme Maarinahaminan merikorttelin laituriin, oli paikalle kertynyt runsaasti väkeä seuraamaan töijaamistamme.

Viisikymmentäkolmemetrisen laivan saatteleminen turvallisesti kiinni laituriin on omanlaisensa jännitysnäytelmä. Kun kolmisensataa tonnia painavaa alusta liutellaan puuskaisessa tuulessa yhden potkurin voimin, näyttelee laiturille heitetyt köydet varsin suurta osaa. Jos ensimmäisen köyden kiinnitys laituriin jostain syystä epäonnistuu; heittoliina ei yllä laituriin asti, tai menee pitkäksi, eikä köyttä saada ajoissa kiinni, jatkaa satojen tonnien massa matkaansa kohti rantakiviä, tai seuraavan aluksen laitoja, ja koko lähestyminen joudutaan ottamaan uusiksi, mikä tarkoittaa isolla aluksella helposti jopa tunnin peruuttelu- ja kääntelyoperaatiota ahtaassa satama-altaassa.

Kun laituri oli saatu tyhjäksi muista aluksista, liutteli kapteeni aluksemme sulavasti kiinni laituriin, ja saimme suorittaa kiipeilyä vaativan purjeiden pakkausoperaation laiturille kertyneen yleisön silmien edessä. 

Puolille öin saakka saimme kuunnella merikorttelin lavalta kannelle kantautuvaa, kymmenhenkisen puhallinorkesterin soittamaa, mitä mainiointa slaavilaissävyistä Klezmeriä. 

Iltapuhteina tein Google maps palveluun karttasivun  ankkuri- ja kaijapaikoistamme, ja lisäsin siitä otettuun kuvaan suurpiirteisen kuvauksen purjehdusreitistämme.

Asetuttuamme satamaan jatkoimme laivan maalausoperaatiota, saadaksemme laivan mahdollisimman edustuskelpoiseen kuntoon ennen Estellen kotisataman Tall Ship´s Race tapahtumaa.

Pelastusrengastelineen ympäristöä maalattaessa sattuneen tahattoman virheliikkeen ansiosta tulimme suorittaneeksi hätäsavupatruunan koelaukaisun. Kokeen ansiosta tiedämme nyt kokemuksen kautta, että hätäsavupanos levittää paksua oranssia savua noin 15 minuutin ajan, ja että sen poijussa olevat lamput eivät syty ennen kuin poijun ulkoreunassa olevat sähköjohtimet koskettavat vettä.

Onneksemme Maarianhaminan merivartijat eivät ole kaikkein hätäisimmästä päästä, eikä merkkisavu käynnistänyt turhaa meripelastusoperaatiota.

Maanantaiaamuna 13.07. irroittauduimme Velkuan Teersalon satamasta, ja niin kuin maailmanparannusyrityksille tunnusomaista on, vastatuuli oli tälläkin kertaa osunut kohdallemme luontoäidin tuulensuunta-arpajaisissa. Puksuttelimme moottorilla läpi saariston, ehtiäksemme illaksi Ahvenanmaan puolelle, Degerby nimiseen rantapitäjään. 

Onneksi taivas oli pilvetön, ja saatoimme suunnata purjeiden nosteluun ja kääntelyyn varatun energiamme laivan korroosiontorjuntatyöhön. 

Ilahdutimme saariston aamu-unisia kesämökkiläisiä halki aaltojen liukuvalla äänimaisemallamme. Vesiskoottereiden ja muskeliveneiden pärinäherätyksen sijasta tarjosimme rälläköintiä ja ruosteiden kilkuttelua lisäkkeenään tärpätin tuoksuiset tuulahdukset Tikkurilan maalitehtaalta. 

Tiistaina 14.07. kampanjoimme Degerbyn satamassa kertoen Meksikon alkuperäisväestön ongelmista, sekä myyden reilun-kaupan sääntöjen mukaan tuotettua kahvia, teetä, leivonnaisia, makeisia sekä vaatteita.

Yöksi saimme rajallisen laituritilan takia kylkeemme kiinni saksalaisen ja ruotsalaisen perinnepurjelaivan.

Yövahtini oli normaalia vilkkaampi, kun oman laivan väen lisäksi reelingin yli kipuavia kulkijoita oli kahden ylimääräisen laivallisen verran. 

Alkumatkaa vaivanneet ajoittaiset suihkuhuoneen lattiakaivon tukkeutumisetkin saatiin loppumaan, kun huolellisen vianetsinnän ja haarukoinnin lopputuloksena löydettiin aiempi väliaikainen poistoveden suodatusjärjestely, joka oli keskeisiltä osiltaan päässyt syöpymään sikäli suureksi, että hiusten ja partakarvojen lisäksi viemäriin oli onnistunut livahtamaan myös saunapuiden lastuja, ja muuta viemäröintiä rasittavaa materiaalia.

Neuvokkaat miehistön jäsenet kierrättivät kurkkupurkin, ja valmistivat siitä uuden lattiakaivosuodattimen.

Maanantaina 06.07. saavuimme Estellen 2009 kampanjakiertueen ensimmäiseen pysähdyspaikkaan; pieneen saaristopitäjään nimeltä Velkua, joka sijaitsee noin 40 km Turusta länteen. 

Yhteyslautta Kivimon ja Lossi Palvan laitureiden välistä löytyi tila, johon Estelle liki neljäkymmentämetrisine runkoineen töijattiin. Kun laiva oli saatu laituriin kiinni, aloitettiin ruostekasvustojen kitkeminen maalipinnasta.  

Käytännössä maalipinnan kunnostaminen tapahtuu niin, että ruostekukintoa kilkutellaan pienellä vasaralla, kunnes epäterve maalipinta lohkeilee pois. Maalipintaan syntyneen kuopan ja terveen maalipinnan ero häivytetään teräsharjalla ja hiekkapaperilla ja lopuksi hiomispölyjen pyyhkimisen jälkeen maalaataan kaksi pohjamaalia, sekä varsinainen väripinta.  

Uneliaan saaristopitäjän maanantai-iltapäivä sai lisäelementin äänimaisemaansa kulmahiomakoneiden mourutessa metallirunkoa kilkuttavien vasaroiden säestämänä. 

Muutaman päivän ruosteenpoisto- ja pohjamaalausurakoinnin jälkeen sai miehistömme pakollisen vapaapäivän, jonka toteutuminen varmistettiin sanktioimalla vapaapäivänä tehty työnteko ylimääräisellä WC:n tyhjennysvuorolla.

Torstaina 09.07. kaivoimme polkupyörät esiin ruumasta, ja lähdimme tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin. Etsiessämme Livonsaaren ekokylää päädyimme Samppavuoren näkötornille, josta käsin ulkomaalaiset vieraamme saatoivat vaivatta todeta paikkansapitäväksi väitteen, että suomen maapinta-alasta varsin suuri osa on metsän peittämää. 

Muutama vuosi sitten perustettu, luonnonmukaiseen viljelyyn ja elämänmuotoon tähtäävä yhteisökylä alkaa vähitellen saada kiinteitä, ideologiansa mukaisesti rakennettuja rakennuksia. Käyttösähkö tuotetaan tuulivoimalla ja aurinkopaneeleilla, ja muu lämmitys on hoidettu perinteisillä lämpöä varaavilla tulisijoilla. Vesi saadaan pohjaveden heikon laadun takia sadevedestä. 

Kuvassa 40 cm pitkistä sekalaisista puunkappaleista, savesta ja lehmänlannasta muurattu kolmirakennuksisen pihapiirin ensimmäinen rakennus. Mökki toimittaa tällä hetkellä päärakennuksen virkaa, mutta muiden rakennusten valmistuessa vapautuu saunamökki alkuperäiseen tarkoitukseensa. 

Lauantaina 11.07. vietettiin Velkuapäivää, joka toi monta sataa kävijää ruumassa olevaan Meksikoaiheiseen näyttelyyn, fair-trade-kahvilaan, sekä tutustumaan laivaan itseensä.

Estellen kampanjoinnin tarkoituksena on tukea Meksikon alkuperäisväestöjen pyrkimyksiä saada yhteisönsä itsehallinnollisiksi yksiköiksi levittämällä valtavirtamedian tarjonnasta poikkeavaa informaatiota heidän toiminnasta ja päämääristä. 

Näyttelyssä oli mahdollisuus nähdä Zapatisteiksi kutsuttujen vallankumostaistelijoiden itsensä tuottamia ja tekemiä dokumenttielokuvia.

Sunnuntaina 05.07. tuuli suostui sitten lopulta puhaltamaan, ja pääsimme kokeilemaan oikeaa purjehtimista. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja tuuli nostatti aallot 2-4 metrisiksi. Väliin sattui maininkeja jotka olivat ehtineet kasvaa 4-6 metrisiksi saapuessaan kaukaa perämeren pohjukoista saakka keinuttamaan laivaamme.

Purjehdusharjoituksena seilasimme sik-sak kuviota avoimella Selkämerellä pohjois-koilistuulen puhaltaessa 10-12 m/s. Mastoihin nostamamme seitsemän purjetta antoi meille ruhtinaallisen 5-7 solmun nopeuden.

Yli-laidan tilanteiltakaan ei selvitty: Kolmannen keulaharuksen pakkauksia avattaessaan sai Heta huomata lippalakkinsa tempautuvan tuulen mukana mereen. 

Kuvassa lippalakki on nähtävissä vain tuntia ennen kuin se joutui uhrautumaan Poseidonille.

Myös lievää merisairautta ilmeni miehistöllä, toiset saivat osakseen vatsanväänteitä ja huimausta, ja toiset joutuivat lahjoittamaan ateriansa reelingin yli merten jumalille.  

Päivän päätteeksi palasimme takaisin tutuksi käyneeseen ankkuripoukamaan, ja tuulikin tyyntyi auringon laskuun mennessä.

Iltapuhteena laivan kokki askarteli vanhoista köysikuiduista hankaussuojaimia estämään purjeiden rikkoutumisen vanttivaijereihin.

Seuraavana aamuna tuuli kunnioitti purtiloamme jälleen kerran poissaolollaan. Puolen päivän jälkeen, kun mainittavampaa tuulta ei ollut noussut, lähdimme puksuttelemaan moottoreilla kohti Velkuan pitäjän pientä satamaa, jossa Uusi tuuli ry:n ja Estellen kesäkampanja saa alkunsa perjantaina 10.7.2009.

Torstaina 02.07.2009 ahkera talkoileminen palkittiin, ja  s/v Estelle irroittautui Aurajoessa olevasta laituripaikastaan ja lähti suunnistamaan kohti avointa ulappaa ja harjoituspurjehduksia.

Melkeinpä heti satamasta poistumisen jälkeen, keskellä leveää salmea, alus alkoi yllättäen jarruttaa.

Syyksi selvisi suoraan laivan eteen uinut naarashirvi. Vauhti saatiin hidastumaan riittävästi, ja onnistuimme ohittamaan hirven sen takaa, niin ettei hirvihaveria päässyt syntymään.

Hirvi oli kai lähtenyt uimalla karkuun RuisRockin kovaäänisiä sound-checkejä.

Ajelimme moottorilla muutaman tunnin matkan päähän kaupungista, ja laitoimme laivan ankkuriin. Suojaisassa poukamassa kävime läpi turvallisuusasioita ja muita yleisiä laivalla olemiseen liittyviä asioita.

Miehistön käydessä läpi palo- ja pelastussuunnitelmaa, kokki ja kapteeni miettivät miehistön ruokailujen aikatauluja, sekä mahdollisista muonavarastojen täydennyksiä.

Aamulla lähdimme pakollisten pelastusharjoitusten jälkeen puksuttelemaan kohti avomerta, tarkoituksena harjoitella purjehtimista.

Yli 50 metrisen laivan ajaminen purjeilla ahtaassa saaristossa on sikäli vaativaa touhua, ettei siihen ryhdytty miehistön ollessa verrattaen kokematonta.

Lauantaina 04.07. saimme kokea peilityynellä avomerellä tehtävän myötäkäännöksen ihmeen. Käännös keskeytettiin noin kahden tunnin kohdalla kun lähes olematon tuuli alkoi puhaltaa vastakkaisesta suunnasta, kuin mistä se puhalsi käännöstä aloitettaessa.

Laivan nopeus oli käännöksen alkaessa noin 0,75 solmua.

Käännöksen jäätyä kesken, jäimme keskelle ulappaa odottelemaan tuulen yltymistä.

Edellisenä yönä ankkurivahdissa ollut miehistö käytti stand-by ajan lepäämiseen, yönsä kokonaan nukkuneet opettelivat uusia solmuja.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen ajelimme moottorilla takaisin ankkuripoukamaan, ja kun purjeet oli laskettu ja pakattu, saimme elävän todisteen luontoäidin huumorintajusta; Heti kun ankkuri oli saatu laskettua, tuuli yltyi niin kovaksi, että ohitse vyöryvät aallot löivät vaahtopäinä.

Ehkäpä kolmantena purjehduspäivänä merituuli olisi suotuisampi..